Nyt kun Finnairin lentoemäntien ja stuertien lakko vielä on tuoreessa muistissa voi sitä vielä vähän miettiä. Alun perin ammattiliitot menivät lakkoon parantaakseen työntekijöiden työolosuhteita ja vähäisiä tuloja kuten tekstiilityöntekijöiden lakot Bangladeshissa. Suomessa työtaistelut ovat onnistuneet niin hyvin, että nyt on pakko mennä lakkoon puolustaakseen saavutettuja etuja tilanteessa, jossa työnantajat väittävät tarvitsevansa suurempaa taloudellista vapautta säilyttääkseen työpaikat.

Syyn sanotaan olevan globalisaatiossa, koska halvempaa työtä voi saada ulkomailta. Siksi globalisaatioilmiöstä on Suomen työntekijöille tullut kirosana. On paljon ihmisiä, joille avoimet rajat eivät ole itsestään selvästi positiivinen ilmiö. On luonnollista, että ihmiset välittävät vain omista olosuhteistaan. Aikoinaan kolonisaatiota harjoitettiin juuri suljetuilla rajoilla ja erilaisilla rajaesteillä. Edelleenkin joutuvat useat kolmannen maailman maat maksamaan korkeita tulleja tuotteistaan päästääkseen USA:n ja EU:n markkinoille, millä USA ja EU ovat pystyneet kiristämään omille tuotteilleen erittäin hyviä ehtoja kolmannen maailman markkinoilla. Globalisaation vastakohta on taloudellinen uuskolonialismi.

Ekonomistien suosima markkinaliberalismi vaati rajoitusten poistaminen, koska teorian mukaan vapaa raha hakeutuu sinne missä se voi lisääntyä kaikkein parhaimmin ja sillä tavalla yhteiskunnan tehokkuus voidaan maksimoida. Käytännössä tämä toteutuu kuitenkin siten, että raha kasaantuu yhä enemmän miljardöörien kukkaroihin kun yhä suuremmalle ihmismäärälle tulolähteet kaventuvat. Kuilut kasvavat eri ihmisryhmien välillä kunnes korttitalo kaatuu ja keinotekoiset rahamäärät tuhoutuvat. Heti ruvetaan sitten rakentamaan uusia korttitaloja, mutta niillä joilla ennestään oli vähän on nyt vielä vähemmän ja he tekevät kaikkensa saadakseen ainakin jonkinlaisen työn ja palkan.

Tämä yksityissektorin ajattelumalli heijastuu myös julkiselle sektorille. Teorian mukan julkinen sektori nimittäin pimittää rahaa, joka voisi liikkua yksityissektorilla. Siksi on markkinaliberaalien mielestä pakko kaventaa julkinen sektori niin kapeaksi kun mahdollista. Palvelun taso on siinä tavoitteessa toisarvoinen asia. Useimmiten palvelut voi myös leikata pois kokonaan tai siirtää yksityiselle sektorille. Valitettavasti tämä on niin uusi asia, että tehdään vielä paljon virheitä ostotoiminnassa. Joka tapauksessa julkisen sektorin kilpailu yksityisen sektorin kanssa merkitsee, että julkisen sektorin palkat jäävät yhä enemmän yksityissektorin jälkeen. Jo nyt voi laskea, että julkinen sektori on n. 30 % yksityissektoria jäljessä. Aikaisemmin tätä puolustettiin yksityissektorin työpaikkojen epävarmuudella, mutta nyt on myös keksitty keinoja ulottaa tämä epävarmuus julkisen sektorin työpaikoille.

VSV:n jäsenten keskuudessa on aluehallintouudistus aiheuttanut paljon tyytymättömyyttä: työtehtäviä on muutettu ja lisätty, palkkoja on alennettu, yhteistyökuvioita rikottu ja toimipakkoja siirretty toisiin kaupunkiin mikä taas on vaarantanut perheiden yhteiselämää. Tämän vuoksi pitäisiin mennä lakkoon ja vaatia vanhojen sivistysosastojen palauttamista. Vakavan jäsenenä VSV olisikin aika suvereenisesti voinut tehdä tällaisen päätöksen, mutta monelleko päivälle olisiko VSV:n kassa riittänyt n. 59 €/päivä lakkokorvauksen maksamista jäsenilleen. Jo viikko olisi maksanut n. 40 000 € ja kuinka pitkäksi ajaksi olisi VSV:n ollut pakko olla lakossa, että se olisi purrut nyt kun yhteisvalintaakaan ei enää ole. Akavan Erityisalojen jäsenenä liitto päättää hyväksyykö se jonkun jäsenyhdistyksen lakkopäätöksen, ja maksaa sitten lakkokorvauksen lakkoileville. Kyllä yllämainittu summa tuntuisi myös Akavan erityisalojen rahakirstussa ja se voisi helposti kasvaa huomattavasti suuremmaksi, jos liitto päättäisi kiiruhtaa VSV-läisten lakon ratkaisua laittamalla myös esim. arkistonhoitajat, museovirkailijat, ulosottomiehet ja verontarkastajat lakisääteiseen tukilakkoon. Älä naura!

Jukossa keskustellaan ihan vakavasti tarpeesta nostaa työtaisteluvalmiuttaan, koska Pardia on jo ilmoittanut katkaisevansa keskustelut työnantajapuolen kanssa.  Jukonkaan neuvottelut eivät ole yhtään edenneet. Kun julkisella sektorilla vähän koulutettujen virkamiesten lakko varmaan purisi paljon nopeammin kuin korkeasti koulutettujen virkamiesten, vähenevät palkkaerot koko ajan päinvastoin kuin yksityissektorilla. Tämä on yksi syy miksi yksityistetään niin paljon julkisen sektorin töitä kun mahdollista. Virastojen siivoojat, puhelinkeskukset, palkanlaskenta, tietohallinto, kielenkääntäminen voi kaikki yksityistää jos niin halutaan. Mahdollisesti palvelunostot tulevat halvemmaksi kuin jos työt hoidetaan itse julkisella sektorilla. Silloin ei ole merkitystä, että vanhanajan koulunsiivoojalla ja talonmiehellä oli myös kasvattava rooli koulussa, viraston oma tietohallintahenkilö pystyi tulemaan avuksi kun virkamiehen tietokone kaatui tai viraston oma kielenkääntäjä tunsi viraston erityissanasto.

Miten pitäisi korkeasti koulutettujen virkamiesten ammattiliiton toimia tällaisessa uudenlaisessa ympäristössä, jossa se ei voi mennä lakkoon?  Tuntuu siltä kun monta vastaavanlaista ammattiliittoa olisi laskeutunut polvilleen ja pyytänyt armoa työnantajilta. Mitä muuta ne voivatkaan tehdä? Onhan itsestään selvää, että heidän pitää taistella, joka ikisen jäsenensä puolesta kun palkkaa lasketaan, työolosuhteita huononnetaan, tehtäviä kaatuu päälle jne. Aseita tämän tekemiseen kaikilla ei kuitenkaan ole.

Mielestäni on kuitenkin olemassa vaihtoehto, mutta kuten kaikki vaihtoehdot se tekee kipeää. Se saattaa merkitä henkilöstön vähenemistä tai siirtoa jonnekin muualle. Ammattiliiton pitää mielestäni katsoa eteenpäin ainakin yhtä pitkälle kuin työnantaja. Sitä varten ammattiliitoilla on palkattuja toimihenkilöitä ja lobbareita. On kyllä olemassa sekalaisia ammattiliittoja, mutta useimmat ovat jonkun tietyn alan ammattiliitto kuten VSV, joka edustaa alueellisia sivistyshallintovirkamiehiä. VSV:ssä pitäisi siksi katsoa kuinka alueellinen sivistyshallinto voisi muuttua, jotta se olisi sekä Suomen että alan intresseissä. Siksi ajettiin aikoinaan rakennerahastotehtävien siirtämistä opetusministeriöstä lääninhallituksiin. Siksi olen ruvennut ajamaan riskinhallintajärjestelmän rakentamista alueelliseen sivistyshallintoon. Mielestäni on ihan oikein, että kunnat ja oppilaitokset, jotka onnistuvat hoitamaan sivistyshallintonsa itse niin tekevätkin. Kuntien ja oppilaitosten, jotka ajautuvat ongelmiin pitäisi mielestäni saada tukea ja apua nimenomaan aluehallinnosta. Tätä saattaa vaatia lisää valtaa aluehallinnolle suhteessa kuntaan tai oppilaitokseen, mutta tarkoitus olisi vahvistaa kuntaa tai oppilaitosta niin paljon, ettei se sitten enää tarvitse tätä tukea. Nämä riskit voivat olla erilaatuisia kuten esimerkiksi suuri opettajavaihtuvuus, järjestyshäiriöitä, lomautuksia, kiusaamisongelmia, talouteen liittyviä ongelmia tai alueen sivistyksen kehittämisnäkymien puutteita. Tätä varten pitäisi kehittää mittausmenetelmä millä riskit mitataan. Niitä voi varmasti laatia virkamiestyönä, mutta myös yliopistoissa tehdään tällaista ja ulkomaisia mallejakin löytyy. Rahaa ja valtaa pitäisi saada, jotta voitaisiin kouluttaa kunnan tai oppilaitoksen henkilökuntaa ja mahdollisesti myös hyväksyä tai hylätä heidän tekemiä päätöksiään.  Selvää on, että onnistuakseen tällainen työ tarvitsee positiivista suhtautumista sekä alue- että paikallistasolla. Tällainen voisi olla tulevaisuusprojekti, joka takaisi kansalaisten sivistyksellisen tasa-arvon ja myös tukisi ammattikuntaamme.

VSV:n puheenjohtajana tämä on viimeinen blogini. Toki voin jossain muodossa myös tulevaisuudessa julkaista ajatuksia, jotka liittyvät VSV:n toimintaan, mutta tulen kyllä välttämään kaikkea, joka koskee yhdistyksen johtamista. Blogeistani ei ole syntynyt niin paljon keskustelua kuin toivoin, mutta ehkä ne ovat herättäneen ajatuksia joidenkin jäsenten keskuudessa. Uskon, että keskustelu on välttämätön yhdistyksessä jos haluamme sen jatkavan. Toivottavasti uusi puheenjohtaja jaksaa ja ehtii myös tarttua tähän asiaan. Päivi Jokitalo teki suuren urakan yhdistyksen nettisivujen kanssa ja tulos on mielestäni hyvä. Siellä on myös hyvät mahdollisuudet blogia ja keskustelua varten. Itse en ole oikein ymmärtänyt hyödyntää sivuja riittävän paljon.