Opetusministeriöllä on ollut työryhmä, joka keväällä ehdotti muutoksia perusopetuksen tuntijakoon. Kesällä muistio oli lausunnolla ja lausunnot piti jättää elokuun loppuun mennessä. VSV:ltä ei pyydetty lausuntoa eikä yhdistys jättänytkään mitään lausuntoa. Yksi syy siihen oli, että jäsenten keskuudessa ei ole ilmennyt mitään keskustelua uudesta tuntijakoehdotuksesta toisin kun ehkä olisi ollut parikymmentä vuotta aikaisemmin. Silti luulen, että myös nyt jäsenten keskuudessa on erilaisia mielipiteitä perusopetuksen tuntijaosta ja uudesta ehdotuksesta.
Voimassa oleva tuntijako on kompromissi, johon edellinen opetusministeri lisäsi terveystiedon. Yleisessä keskustelussa tätä kompromissia on jonkun aikaa kritisoitu monesta suunnasta. Pitkäaikainen riita on ollut uskonnonopetuksen asema, toinen on ruotsinkielen asema. Lisäksi on kritisoitu ettei tuntijaossa ole riittävästi liikuntatunteja ja sitä, että luovat taideaineet saavat liian vähän huomiota. Myös uusi terveystieto on saanut kritiikkiä ja valinnanmahdollisuuksista on keskusteltu lähinnä siten, ettei kunnat tarjoa tai toteuta tarjoamiaan aineita.
Opetusministeriön tuntijakoryhmän ehdotuksessa on osa tätä kritiikkiä otettu huomioon. Keskustelu kielten ja erityisesti ruotsin kielen asemasta on valitettavasti ottanut suurimman huomion ehdotuksista. Sinänsä keskustelu ruotsinkielen asemasta on tarpeellinen koska nykyinen ruotsinkielenopetus ei ole tyydyttävä. Ruotsin kielen opetus aloitetaan liian myöhään ja niin pienellä tuntimäärällä, ettei ole mahdollista oppia kieltä kunnolla, jollei ruotsin kieli ole vahvasti läsnä paikkakunnalla. Ehdotuksen mukaan 2 viikkotuntia siirrettäisiin aikaisemmin opetettavaksi. Tarkoittaako tämä, että ruotsinkielen opettajat lähtisivät kiertämään kaikki vuosiluokkien 3-5 pikkukoulujakin tai mistä nämä hyvät ruotsinkielen opettajat löytyisivät?
Toinen keskustelua herättävä opetusaine on uskonto. Tällä kertaa ei puututa suoraan uskonnonopetukseen. Uutena oppiaineena esitetään etiikkaa vuosiluokilla 7-9. Perinteisesti Suomessa melkein kaikki oppilaat ovat osallistuneet evankelilais-lutherilaiseen uskonnonopetukseen ja pienemmille ryhmille on järjestetty ortodoksinen uskonnonopetus. Lisäksi kasvava joukko on vapautettu uskonnonopetuksesta koska eivät kuulu kirkkoon tai kuuluvat johonkin toiseen uskontokuntaan. Joillakin harvoilla paikkakunnilla on järjestetty uskonnonopetusta myös toisen uskontoryhmän pienryhmille, mutta yleensä nämä uskontoryhmät ovat hoitaneet uskonnonopetuksensa koulun ulkopuolella. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa muiden kun evankelilais-lutherilaisten oppilaiden määrä kasvaa. Suuremmilla paikkakunnilla rehtorit ovat jo kauan valittaneet siitä, että kasvava määrä erilaisia uskontoryhmiä vie yhä suuremman osan tuntikehyksestä, mikä ei tunnu olevan järkevää. Etiikkaopetus olisi kuitenkin kaukonäköinen ehdotus, koska se ei ole uskontosidonnaista ja antaisi kuitenkin mahdollisuuden välittää yhteisiä eettisiä periaatteita kaikille oppilaille.
Toinen uusi oppiaine draamaopetus on mielestäni kuitenkin paljon kyseenalaisempi. Ei sen tähden etten näkisi draamaa tärkeänä oppiaineena liian totisessa kulttuurissamme, vaan sen tähden että se veisi kuvaamataidosta mediaoppitunnit vuosiluokilla 7-9, missä nämä olisivat erityisen tärkeitä. Mielestäni draamaopetus voitaisiin sisällyttää äidinkielenopetukseen ja siitä vähentää kirjallisia tehtäviä ja ehkä kielioppia. Nyky-yhteiskunnassa kieli muuttuu hämmästyttävän nopeasti ja puhutun kielen tärkeys kasvaa kirjoitetun kielen kustannuksella. Ajattele vaikkapa tekstiviestikieltä. Mielestäni kielen tehtävä on soveltua nyky-yhteiskunnan olojen kuvaamiseen eikä entisen yhteiskunnan kieli ole siihen parasta.
Työryhmän ehdotuksessa on monta erittäin hyvää ehdotusta kuten teemakokonaisuuksien rakentaminen, mutta valitettavasti nämä eivät ole nousseet esiin keskustelussa. Toisaalta koko ehdotusta vaivaa rahoituksen puute siinä mielessä, että on tietysti laskettu ehdotuksen kustannuksia, mutta jokainen voi nähdä, että todellisuudessa ehdotuksen läpivienti vaatisi sellaisia rahasummia jonka suuruisia ei edes ole laskettu, muuten ehdotuksen suuri valinnanvaraisuus jäisi haaveksi kuten peruskoulun 90-luvun kriisiaikana. En oikein tiedä kuinka tärkeä tällainen valinnanvaraisuus olisi, mutta keskustelu valinnaisuuden hyvistä ja huonoista puolista on hyvin tärkeä. Näköpiirissä olevat säästötoimet eivät myöskään anna riittävästi tukitoimija oppilaille joilla on jonkinlaisia vaikeuksia koulussa. Selvää on, että nykyinen perusopetus ei anna riittävästi haasteita jokaiselle oppilaalle. Toisaalta hyvin eriytyvä koulu saattaa menettää nykyisen perusopetuksen ominaisuuksia ja muuttua uudeksi yhteiskuntaluokkia eristäväksi kouluksi.
Minulle oli hyvin vaikea kirjoittaa tätä tekstiä koska blogissa voi käsitellä vain lyhyesti työryhmän ehdotusta. Lisäksi tämä ehdotus on mielestäni liian hyvä tullakseen poliittisesti hyväksytyksi, toisaalta liian kallis valtionavarainministeriön hyväksyttäväksi ja kaiken lisäksi joiltakin osin sen verran puutteellinen, etten edes toivoisi sen tulevan hyväksytyksi sellaisenaan. Nyt kun Vihreät ovat tuoneet esiin oman kielenopetusmallinsa ja Keskusta kokonaan tyrmännyt kokoomusministerin työryhmän ehdotuksen totean, että vaikka kaikki ehdotukset eivät menekään läpi on työryhmä aloittanut tärkeän keskustelun perusopetuksen uudistamisesta. Ruotsinkielisen Cygnaeuskoulun 100-vuotisjuhlassa opetusministeri piti tärkeänä, että oppilaat viihtyisivät koulussaan. PISA-tulokset puhuvat omaa kieltään perusopetuksemme tehokkuudesta, mutta niin puhuvat myös selvitykset, jotka kertovat että yleensä perusopetuksen oppilaat ilmoittavat viihtyvänsä eurooppalaisiin verrattuna huonosti kouluissaan. Hämmästyttävän monet koulu-uhat ovat myös tärkeä signaali. Vaikka meidän täytyy todeta, että Suomen perusopetus on todella tehokas ja hyvin hoidettu voimme myös todeta, että sosiaaliset, terveyteen liittyvät ja tukiresurssit vähenevät aivan liian nopeasti. Valitan, ettei opetusministeri vielä ole uskaltanut vaatia perusopetukselle sellaisia lisäresursseja joita se välttämättä tarvitsee. Loppujen lopuksi kysymyksessä on tulevaisuuteen investoiminen. Suomen koululaitos on ainakin Pohjoismaiden halvin asukasta kohden ja Suomen perusopetuksessa oppilaat saavat n. 1000 oppituntia vähemmän kuin muiden Pohjoismaiden oppilaat.