Vanhempainliitot sekä Suomessa, että Ruotsissa ovat yhä selvemmin vaatineet vanhempien pääsyä kouluihin lähinnä siksi, että kouluissa ei ole riittävästi osoitettu taitoa käsitellä kiusaamistapauksia. Ainakin Suomessa vanhemmilla lain mukaan pitäisi olla oikeus osallistua koulun toimintaan jopa kuuntelemalla opettajien tunteja. Käytännössä vanhemmat eivät juuri ole vaatineet tätä oikeutta jo sen tähden, että he luottavat opettajien asiantuntemukseen. Luottamus koulupäivän järjestämiseen ja valvontaan on silti vähentynyt selvästi.

Opettajajärjestöt ovat hyvin voimakkaasti alkaneet vastustaa vanhempien osallistumista koulun arkipäivään. On tavallaan ihan luonnollista, että vanhemmat vaativat enemmän valtaa koulun arkipäiväiseen elämään kun he kokevat etteivät koulut sitä enää hallitse. Ihan yhtä luonnollista on että opettajat sitä vastustavat, koska pelkäävät asiantuntemattomien vanhempien sekaantumista koulun arkipäivään ja siitä syntyviä ristiriitoja sekä koulun ja vanhempien kesken, että eri vanhempainryhmien kesken.

Periaatteessa koulun valvonta on 1990-luvulla kokonaisuudessaan siirretty kunnan valvontaan kuntien ja opettajajärjestöjen vaatimuksilla. Kuitenkin on harva se kunta, joka hoitaa tämän valvonnan. Lopputulos on, että hyvin koulutetut vakinaiset opettajat pystyvät opettamaan oppilaitaan niin hyvin, että Suomi on pärjännyt PISA-tutkimuksista voittajana. On myös olemassa toisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että suomalaiset oppilaat eivät ole ollenkaan onnellisia suomalaisissa kouluissa ja liian usein voivat hyvin huonosti. Näistä tutkimuksista on kuitenkin visusti vaiettu, koska on mieluisampaa paistattaa itseään PISA-tutkimuksten valossa.

Tosin opetusministeriö on panostanut merkittävästi kiusaamisongelmaan ja tämä onkin tuottanut erittäin hyviä tuloksia niissä kunnissa ja kouluissa jossa on lähdetty kampanjaan mukaan. Ongelma on siinä, etteivät kaikki halua tai pysty lähtemään mukaan. Tästä syntyvät vanhempien kokemat ongelmat.

Valtio maksaa hyvin suuren osan koulun kustannuksista, mutta on jättänyt melkein koko päätäntävallan kunnille, jotka mm. mielivaltaisesti lomauttavat opettajia, suurentavat oppilasryhmiä, uudelleenkäyttävät lain mukaan oppilaille kuuluvia oppikirjoja ja halventavat kouluruokailua siten, ettei se millään tavalla voisi vastata lainmukaista kouluruokailua.

Mielestäni valtion - siis opetusministeriön - olisi korkea aika ottaa askel taaksepäin tai oikeastaan eteenpäin ja uudelleen kehittää jonkinlaista kouluntarkastusta, joka perustuisi esim. Hollannissa käytössä olevaan riskinhallintaan. Hollannissa tarkastusviraston kouluyksiköllä on jopa oikeus lopettaa kouluja, jotka eivät pysty tarjoamaan oppilaille lainmukaisia oikeuksia. Ehkä meidän ei tarvitsisi mennä näin pitkälle, mutta Suomessakin on useita kuntia ja kouluja, jotka eivät pysty hoitamaan lainmukaisia velvollisuuksiaan. Cygnaueksen hengessä ei ole paljon järkeä ruveta rankaisemaan niitä, vaan pitää löytää keinoja, joiden avulla he pystyisivät selvittämään puutteitaan. Mielestäni tämän pitäisi myös olla kuntien intresseissä eikä sitä vastaan. Ensimmäinen askel olisi kuitenkin tuollaisen Hollannissa käytössä olevan riskinhallinnan käyttöönotto, millä voitaisiin identifioida niitä kuntia ja kouluja, joissa valtion apu olisi eniten tarpeen.

Mutta päinvastoin ja ihan hullusti toimivat poliitikkomme Suomessa ensin lopettamalla kouluntarkastuksemme kokonaan 1990-luvulla ja nyt ALKU-uudistuksella hajottamalla lääninhallitusten sivistysosastot ja upottamalla jäljelle jäävän osan aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveysosastoihin. Jopa sivistys- tai kouluntarkastajan nimikkeestä ollaan luopumassa, jotta heitä ei enää näkyisi millään tavalla. Heistä halutaan ilmeisesti tehdä tavallisia valtionbyrokraatteja, jotka voitaisiin tuottavuusohjelman mukaan muutamassa vuodessa poistaa kokonaan. En voi ymmärtää kuinka joku järkevä poliitikko voi uskoa, että sosiaali- ja terveysosaston johtajalla voisi olla näkemys koulutuspolitiikasta, kun heillä ei näy olevan riittävän hyvää näkemystä edes omasta alastansa. Sosiaali- ja terveysalallahan Suomi jäi vain 17 sijalle Newsweekin vertailussa kun opetuspuoli pääsi ensimmäiselle.

Mielestäni sekä vanhemmat, että opettajat ovat oikeassa. Vanhemmat vaativat enemmän tapahtuvaksi kouluissa tietyillä aloilla ja opettajat ymmärtävät, että jos eri vanhempainryhmät pääsevät sanelemaan koulun arkipäivää tulee siitä helposti kaaos. Se mikä tänä päivänä puuttuu ovat nimenomaan asiantuntevat ja asiaan vihkiytyneet kouluntarkastajat, millä nimikkeellä ne sitten kulkevatkaan!