Monelle jäsenelle neuvottelutilanne on varmaan hieman sekava. Syy siihen on, että käydään monenlaisia neuvotteluja samanaikaisesti. Pääministeri nostaa eläkkeellemenoiän pöydälle, Suuryritykset siirtävät toimintojaan Suomesta halvempiin maihin ja nimenomaan vanhemmat työntekijät jäävät työttömäksi. Työvoimasta vastaavat tahot painottavat nuorten ja erityisesti vastavalmistuneiden vaikeuksia päästä mukaan työelämään. Työnantajat puhuvat ankkurilinjasta, mikä merkitsee ettei hyväksyttäisi yhtään palkankorotuksia töissä oleville. Jotkut alat ovat jo tehneet palkkasopimuksiaan toisissa ammattiyhdistykset uhkaavat ulosmarsseilla ja jopa lakolla parantaakseen irtisanomissuojaansa.

Valtion sektorilla päästiin edellisellä neuvottelukierroksellä vuonna 2007 harvinaiseen hyvään tulokseen joka kavensi valtion sektorin ja yksityissektorin välistä palkkakuilua noin 10 %. Edelleen valtion sektorin palkat ovat kuitenkin noin 20 % pienempiä kuin yksityissektorissa. Vielä neuvottellaan tämän vanhan VES:in perälaudasta, eli 0,2 % tasa-arvoerästä. Siinä saattaa käydä niin, että jos palkansaajajärjestöt eivät pääse sopimukseen tämän pienen rahasumman jakamisesta voi työnantaja sopimuksen mukaan sanella kuinka rahat jaetaan huhtikuussa. Mitään yleiskorotusta siitä ei voi tulla, vaan joillekin valtion työntekijöille nostetaan palkka pykälällä.

Uudesta VES:istä keskustellaan nimenomaan tällä viikolla. Sopimusjärjestelmä on yleensä sellainen, että jotkut yksityissektorin alat tekevät ensimmäiset sopimukset, sitten tulee kunnallisen sektorin vuoro ja viimeiseksi valtion sektori. Valtion sektorin sopimus on yleensä kytköksessä kuntasektorin sopimukseen, koska kysymyksessä on julkista rahaa. Tällä kertaa kuntasektorin sopimus saatiin sovituksi viime viikolla ja tänään 10.2. luin, että se on myös muodollisesti vahvistettu. Kuntasektorille hyväksyttiin kaksivuotinen sopimus, siten että vuoden 2010 kustannusvaikutus olisi 0,85 %, mikä merkitsee, että joissakin kunta-alan ammateissa saadaan suurin piirtein yhtä suuria palkankorotuksia kun Tehy lakollaan hankki jäsenilleen viime sopimuskauden yhteydessä. Kysymyksessä ovat mm. lastentarhanopettajat ja jotkut Superin jäsenryhmät. Kunta-alalla sitten muut saavat seurata yllämainittua ankkurilinjaa.

Valtion sektorissa keskustellaan tietysti rahasta, mikä merkitsee, että valtiolle kalliimmilla ratkaisuilla on pienimmät mahdollisuudet toteutua tässä sopimuksessa. Näissä asioissa sovitaan sitten vain, että perustetaan työryhmiä jotka neuvottelukauden aikana pyrkii saamaan aikaan alustavaa sopimusta, josta sitten voidaan hyväksyä uuden sopimuksen yhteydessä. Esimerkiksi työn ulkopuolisen matka-ajan laskeminen työajaksi voi olla tällainen valtiolle kallis ratkaisu joka nyt päättyy työryhmään. Kun ei tiedetä milloin talous taas kääntyy nousuun on monen mielestä järkevää tehdä vain verrattain lyhyt yksi- tai kaksivuotinen sopimus. Voihan talous lähiaikoina myös pahentua valtion velkataakan takia.

Ihan toinen neuvotteluvyyhti koskee sitten aluehallintoviranomaisten ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten uutta palkkausjärjestelmää jota koskien käydään paljon neuvotteluja useassa työryhmässä. Kaikki virkamiehet siirtyivät uusiin elimiin euromääräisillä palkoilla. Jotta voitaisiin neuvotella palkankorotuksista virat pitäisi sijoittaa johonkin luokkaan tietyllä pistejärjestelmällä. Nykyiset neuvottelut koskevat esimerkiksi mallivirkojen paalutuksia ja pisteytyksiä. Ei ole vaikea sijoittaa virka johonkin luokkaan jos työtehtävät ja työmäärä uudessa virastossa ovat samat kun vanhassa ja jos siitä äsken on tehty selkeä selvitys. Monelle virkamiehelle kuvaus on kuitenkin verrattain vanha eikä ollenkaan vasta nykyisiä tehtäviä ja työmääriä. Erityisesti sivistyshallinnon alalla ovat useat tehtävät kuten oppilasvalinta kokonaan poistunut ja jotkut uudet tehtävät tulleet lisää kuten erivapauksien myöntäminen. Virastoissa käydään varmaan kevään aikana läpi virkamiesten työtehtäviä ja siinä on kyllä syytä olla hyvin virkeä ja vaatia luottamusmiestä mukaan neuvotteluihin, muuten uusi palkkaluokittelu saattaa aiheuttaa suurta pettymystä.

Kaiken tämän lisäksi maan hallitus on pystyttänyt toimikuntia, joiden tehtävänä on tarkistaa nykyistä lainsäädäntöä esimerkiksi eläkeiän suhteen. Yhdessä vaiheessa haluttiin nostaa kaikkien eläkeikä parilla vuodella kunnes huomattiin, että tällainen summittainen päätös ehkä ei edes johtaisi tavoitteeseen, että ihmiset pysyisivät työelämässä pitempää. Siksi keskustelun pääpaino on nyt siirtynyt jaksamisongelmaan ja työhyvinvointikysymyksiin. Nämä ovat kuitenkin sellaisia vähän pehmeämpiä asioita, josta poliitikot eivät aina ymmärrä. On niin paljon helpompi lyödä kiinni jokin luku. Lehdissä on kirjoitettu paljon siitä, että työikää pitäisi pidentää. On ehdotettu vähintään 40 vuoden työaika ennen kuin henkilö voisi saada täyden eläkkeen. Juuri tällainen luku on hyvin vaarallinen koska se vaikuttaa eri tavalla eri ryhmiin. Akateemisilla ihmisillä, joiden ensin on pakko opiskella pitkään saattaa olla vaikea ehtiä saada kokoon 40 työvuotta ennen kuin täyttävät esim. 65 vuotta.

Pahimmalta tuntuu kuitenkin kun jotkut yritysjohtajat tai pankki-ihmiset tuntuvat elävän ihan toisessa maailmassa, jossa valtio vain merkitsee rahakirstua, jota voi käyttää silloin kun itsellään menee huonosti.