ALKU-hanke on taas astunut askelen lähemmäs toteutumista kun selvitysvaiheen 12 ryhmän loppuraportit nyt kootaan vuodenvaihteessa. Jatkotoimenpiteistä on jo tehty ensimmäinen luonnos, josta näkee, että kevään aikana on tarkoituksena selvittää toteuttamistoimenpiteet alueellisesti. Samaan aikaan annetaan henkilöstölle ja sidosryhmille mahdollisuus lausua mielipiteensä työryhmien työstä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joulukuun 1:nä päivänä pidettiin Helsingissä Finnwinin järjestämä seminaari n. 250 luottamusmiehille ja nykyjohdolle. Alussa ALKU-hankkeen sihteeri Silja Hiironniemi ja hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi esittivät ylimalkaisesti uudistustyön nykyvaihetta. Siitä selvisi muun muassa, että elinkeino, liikenne ja ympäristökeskusten nimeä ei enää muuteta. Erityisesti ministeri Kiviniemi painotti, että uudistusta ei viedä läpi saneluna kuten Helsingin Sanomissa oli kirjoitettu muutama päivä aikaisemmin vaan keskustelemalla henkilöstön ja sidosryhmien kanssa. Kun kysyin mihin osaaminen on hävinnyt Hiironniemi vastasi, että se sisältyy elinkeinojen kehittämiseen. Minusta Elinkeino, liikenne ja ympäristökeskusten nimi on epäonnistunut. En suinkaan olisi halunnut siihen vielä osaamissanaa, vaan yksinkertaisempi nimi olisi Aluekehittämiskeskus tai vastaavaa kun toinen viranomainen on Aluehallintovirasto. Nyt tuntuu kyllä aika ihmeelliseltä hakea sivistystoimen tehtäviä keskuksesta, joka ei millään tavalla nimellään viittaa siihen.

Seminaarin tärkein tehtävä oli kuitenkin luottamusmiesten ja johdon kouluttaminen uudistuksen toteuttamiseen. Osallistuin itse työryhmään, jonka tehtävä oli pohtia uudistuksen edellytyksiä. Pari- ja pienryhmäkeskustelujen jälkeen pohdimme yhdessä mitkä kolme asiaa ovat uudistuksen onnistumisen tärkeimpiä edellytyksiä. Ylivoimaisesti tärkeimmäksi nousivat uudistuksen perustelut. Yksi syy siihen voi olla, että tässä uudistuksessa perusteluista on ollut puutetta. Hallitus on päättänyt toteuttaa ALKU-uudistuksen ja pyrkii jalkauttamaan sen keskustelemalla siitä miten se pitäisi toteuttaa. Sen sijaan ei ole saatu keskustella siitä miksi tällainen uudistus pitäisi toteuttaa ja miksi juuri tällä tavalla. Uudistuksen tarpeesta on lähdetty itsestäänselvyytenä. Itsestäänselvyys on hallituksen mielestä myös, että uudistuksella on niin kiire, että sen on toteuttava kolmessa vuodessa, vaikka PARAS-hankkeelle annettiin viiden vuoden ylimenokausi. Tosin asiasta ei ole vielä lopullista päätöstä, mutta keskusteluvaraa ei enää anneta. Tämän eron syitä ei ole missään perusteltu. Hankkeen ohjaava ministeriryhmä HALKE ei ole myöskään milloinkaan perustellut miksi Aluehallintovirastot tarvitsevat johtajan, mutta Elinkeino, liikenne ja ympäristökeskuksissa johtajuus voidaan hoitaa oman vastuualueen oheistehtävänä. Ammattijärjestöjen mielestä jälkimmäinen ratkaisu on väärä jo sen takia, että henkilöstömäärä Elinkeino, liikenne ja ympäristökeskuksissa tulee olemaan moninkertainen verrattuna Aluehallintovirastojen henkilöstömäärää.

Näin suuressa uudistuksessa on välttämätöntä, että eri intressit aiheuttavat konflikteja. Ensimmäinen konflikti on ollut siitä mitä aluehallintoviranomaisia sisällytettäisiin ALKU-hankkeeseen. Nyt hankkeessa mukana olevista ainakin poliisit, työsuojelupiirit, ympäristöhallinto ja metsäkeskukset ovat panneet kovasti vastaan. HALKE on kuitenkin ollut sitä mieltä, että näiden pitää kuulua uuteen aluehallintoviranomaiseen. Millä kriteereillä eri viranomaisia on valittu tai yksityisempiä perusteluja ei kuitenkaan oli välitetty suuremmalle joukolle. HALKE on näin päättänyt ja sillä siisti.

Jako kehittämis- ja hallintotehtävien kesken oli myös vaikea koska kriteereistä ei saatu keskustella vaan HALKE päätti pienen empimisen jälkeen lopullisesta ratkaisusta. Mielenkiintoista on myös todeta, että eri substanssiministeriöidenkään mielipiteitä ei oikeastaan kuunneltu vaan päätös tehtiin HALKE:n perustelemattoman mielipiteen mukaan. Opetusministeriön kohdalla lääninhallitusten sivistysosastoja jaettiin kahteen eri aluehallintoviranomaisiin. Samoin kävi ympäristöministeriön kohdalla. Tällainen jako vaikeuttaa tietysti ohjaavan substanssiministeriön tehtäviä. Varsinaisia perusteluja jakoon ei ole saatu kuulla, vaan monen mielestä kysymys oli heikommista ministeriöstä.

Nyt uudistushankkeen loppusuoralla kiistat koskevat lähinnä eri alueiden ja toimipaikkojen sijoituksia. Tällaiset päätökset koskevat joitakin kuntia, joten nyt HALKE:n on ollut pakko kehittää jonkinlaisia perusteluja, mutta toistaiseksi nämä ovat olleet hyvin ympäripyöriä eivätkä perustuneet tosiseikkoihin kuten palvelutarve tai henkilöstön saatavuus.

Kun virkamies tekee päätöksen on hänen lain mukaan perusteltava päätöksensä ainakin jos päätös ei seuraa asianomaisen toivomusta. Nyt näemme, että jotkut poliitikot ilmeisesti ovat sitä mieltä, että tällaiset säädökset eivät koske heidän päätöksiään, vaan heillä on oikeus päättää tahtonsa mukaan perustelematta päätöksensä asiaperusteluin. Tällaisten päätösten arviointi on tietysti hyvin vaikeaa.