ALKU-toimikunnan työstä tippuneiden tietojen mukaan aluehallintouudistus tulisi toteutuessaan ilmeisesti vaikuttamaan hyvin paljon sivistysosastojen virkamiesten työn sisältöön, virkojen ja työtehtävien sijoitteluun ja työolosuhteisiin yleensä. Jukon neuvottelija Tarja Rantahäli oli puhumassa VSV:n kehittämispäivänä 7.3. Hänen johdolla Jukon taustaryhmä kokoontui 10.3. Hankkeen valmistelija Silja Hiironniemi on laatinut powerpoint esityksen hankkeen taustasta, jonka Tarja Rantahäli esitteli taustaryhmän kokouksessa ja VSV:n kehittämispäivällä. Esityksen tekstin mukaan hankkeen perusta on hallituksen ohjelmassa. Aluehallintoa tullaan uudistamaan ja kansanvaltaistamaan poistamalla ja vähentämällä hallintoviranomaisten määrää. Aluejakoa uudistetaan ja nykymuotoisen lääninhallinnon tehtävät organisoidaan uudelleen. Lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtävät kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi ja kehittämistehtävät siirretään kansanvaltaiseen ohjaukseen, mikä tarkoittaa että maakunnanliittojen vaikutusvalta kehittämistehtäviin tulee kasvamaan.

ALKU-toimikunta tekee ehdotuksensa maaliskuun loppuun mennessä. HALKE-toimikunta ja hallituksen iltakoulu käsittelee asian ja ensimmäiset YT-neuvottelut käydään ministeriökohtaisesti huhtikuussa. Kesällä ja syksyllä valmistellaan esitystä joka lähetettäisiin lausuntokierrokselle marraskuussa 2008, joten hallitus voisi antaa esityksensä eduskunnalle toukokuussa 2009 ja uudistus tulisi voimaan 1.1.2010 alkaen.

ALKU-toimikunta on tässä vaiheessa keskustellut kahdesta-kolmesta vaihtoehdosta. Kaikissa vaihtoehdoissa sama aluehallintoviranomainen hoitaisi lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä usean ministeriön puolesta. Siihen kuuluisi työsuojelu, peruspalveluiden toteutuminen, turvallisuus ja maahanmuutto sekä oikeusturva, lupa ja valvonta. Sen asiakkaana olisi lähinnä kunnat ja niiden asukkaat sekä maakunnan liitot.  Suuri osa sivistysosaston tehtäviä kuten kuntien neuvonta, ohjaus ja arviointi on tässä vaiheessa sijoitettu siihen elimeen, joka hoitaisi peruspalvelujen arvioinnin. Oikeusturvaelimeen sen sijaan sijoitettaisiin valitukset, kantelut ja opetuslupa-asiat.

Kehittämiseksi mielletyt asiat on koottu yhteiseen organisaatioon, joka on sijoitettu liikenne ja infrastruktuuri-, ympäristö-, työvoima, elinkeinot ja osaamisen osa-alueista. Maakunnat laatisivat kaavoituksen ja vastaisi alueiden kehittämisestä. Opetusministeriön tehtävänalueista kehittämistehtäviksi on mielletty  tiettyjä rakennerahastotehtäviä, alueellisten koulutustarpeiden ennakointi, aikuis- ja täydennyskoulutus, perustamishankkeet, liikunta, nuoriso ja kirjastotoimi. Miten tehtävät jaettaisiin maakuntien ja uuden viranomaisen kesken on vielä aika avoinna, mutta näyttää kuitenkin siltä, että suuri osa tehtävistä jäisi valtion viranomaiseen.

Toisessa mallissa erotettaisiin kehittämistehtäviä hoitava viranomainen kokonaan omaksi viranomaiseksi. Lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä hoitavasta viranomaisesta syntyisi oma viranomainen. Näin syntyisi kaksi erillistä viranomaista. Kahden itsenäisen viranomaisen mallin puolesta puhuu, että yhden viranomaisen mallissa viranomaiset tulisivat olemaan todella suuria, ehkä jopa yli 1000 henkilön työpaikkoja. Kolmas vaihtoehto olisi kahden viranomaisen mallin lisäksi erikoistumista lähinnä tietyissä kehittämisviranomaisissa, siten ettei kaikissa virastoissa tarvittaisiin käsitellä kaikkia asioita.

Lausunnossaan JUKO:lle ja ministeriölle VSV on painottanut, että riippumatta mallista sivistysosastojen tehtävien jakaminen useaan erilliseen yksikköön ja ehkä jopa useaan viranomaiseen heikentäisi huomattavasti nykyinen sivistyshallinnon ja tekisi sen asiakkaan kannalta huomattavasti vaikeammin hahmoteltavaksi. Myös ministeriön kannalta ohjaaminen vaikeutuisi ja kunnille jouduttaisiin ilmeisesti suuntaamaan enemmän kyselyjä kun tähän asti. VSV on vahvasti puhunut sen puolesta, että sivistyshallinnon tehtävät sijoitettaisiin samaan viranomaiseen ja mieluiten samaan yksikköön kuitenkin siten, että verkottuminen erityisesti sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa pystyttäisiin vahvistamaan. VSV:n näkemys on luonnollisesti hyvin lähellä sivistysosastojen yhteisesti esitettyä näkemystä jossa tavoitteena olisi yhtenäinen ja alueellinen, laaja, toimiva, monialainen asiantuntijaorganisaatio.

Maakunnan liitoille ALKU-toimikunta on jättänyt kyselyn jonka heidän oli määrä vastata 14.3. mennessä. Kyselyssä haluttiin tietää mm. maakunnan liitojen näkemykset aluejaon määrittelyn perustekijöistä ja maakunnan kulttuurihistoriallinen kehitys ja laajempi maantieteellinen kokonaisuus. Toimikunta rupesi keskustelemaan aluejaosta 14.3., mutta keskustelu jäi silloin vielä  periaatteelliselle tasolla. Puhuttiin alle ja yli 10 alueen malleista, jolloin työssäkäyntialue hyvin pitkälle määrittäisi aluejakoa. Toimiva aluejako voisi ehkä olla kahdeksan aluetta jotka käsittäisivät vastaavat maakunnat.

VSV:n varapuheenjohtajan Matti Kangasojan kanssa kävin 17.3. tapaamassa suunnittelupäällikkö Kirsi Kangaspunta, joka on opetusministeriön edustaja ALKU-hankkeessa. Tavoitteemme oli saada selville yhdistyksellemme opetusministeriön kanta aluehallintouudistuksessa esitettyyn toimialan sirpaloituminen ja samalla sivistysosaston henkilöstön/asiantuntijuuden hajoamisen kannalta. Tunnin mittaisessa ja hyvin myönteisessä ilmapiirissä käydyssä keskustelussa selvisi, että ministeriön henkilökunnan näkemys vastaa hyvin paljon sivistysosastojen ja VSV:n esittämiä näkemyksiä. Nykyinen rakenne ja ohjausjärjestelmä mielletään tehokkaaksi ja hyvin toimivaksi. Henkilöstön siirtoa  aluehallintoviranomaisiin ei mielletä suureksi muutoksi. Voitaisiin siirtää myös muita vain jonkin verran työvoimaa vaativia tehtäviä kuten esim. erivapaudet ministeriöstä aluehallintoviranomaisiin. Kuva tulevasta aluehallintoviranomaisesta on kuitenkin vielä niin epäselvä, ettei tällaisia siirtoja ole ajankohtaisia esittää. Nykyisen tulossopimusmallin häviäminen häviämistä ei mielletä kovin järkeväksi, koska eri ministeriöiden, kuten opetusministeriöin mahdollisuudet vaikuttaa uusiin TEM:in laatimiin strategisiin tulossopimuksiin epäilyttää. Toisaalta kerrottiin, että opetusministeriön poliittinen johto näkee uusissa suunnitelmissa etujakin eikä välttämättä pelkää sen huonontavan ministeriön ohjausmahdollisuuksia.

Keskustelimme myös siitä, miten sivistyshallinnon informaatio-ohjaus kuntiin voitaisiin järjestää näissä uusissa malleissa. Totesimme, että suuri osa tätä ohjausta on toteutettu täydennyskoulutuksen muodossa. Jos nyt siirrettäisiin koko täydennyskoulutus kehittämisviraston työvoima-, elinkeino- ja osaamis”pallukkaan” tulisi siitä jotain ihan muuta kun nykyisin. Nykyinen alueille hajautettu osallistujille maksuton opetustoimen henkilökunnan lisäkoulutuksen  toteutus nykyisenlaatuisena hankaloituisi, jollei koulutusvaroja myös sijoitettaisiin peruspalvelun arviointi- ja oikeusturvayksikköihin. Se koulutus mitä toteutettaisiin työvoima-, elinkeino- ja osaamisyksikössä olisi jotain aivan toisenlaista.

Perustamishankkeista keskustelimme siten, että ne eivät ole lähtökohtaisesti mitään varsinaisia kehittämistehtäviä, vaan lähinnä lupa-asioita mm. siksi, että ne auttavat tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevia pieniä kuntia korvaamaan ja korjaamaan aikaa myöten saneerattavia koulurakennuksia. Kehittyvillä alueilla kuten pääkaupunkiseudulla sen sijaan kunnilla yleensä on mahdollisuuksia ilman valtion tukea kehittää kouluolosuhteet vastaamaan uusia tarpeita. Tämä koskee suurelta osin myös kirjasto-, urheilu ja nuorisotoimen perustamishankkeet. Nykyisten harvoja perustamishankkeiden henkilötyövoimavaroja ei myöskään olisi järkevää jakaa nykyistä useammalle toimipaikoille.

Totesimme, että avoin kysymys on peruspalvelujen arvioinnin sijoittaminen kokonaisuudessaan koska samantyyppistä arviointia tehdään koulutuksen arviointineuvoston/sihteeristön,   opetushallituksen ja nykyisen aluehallinnon toimesta. Kangaspunnan näkemyksen mukaan molemmat aluehallintomallit lähtevät kuitenkin siitä, että edelleen käytettäisiin aluehallinnossa kertynyttä arviointitaitoa alueen tilaa kuvaavia arviointeja  varten. Myös kirjastotoimessa, liikunta- ja nuorisotoimessa tehdään tärkeää alueellista arviointityötä.

Keskustelimme jonkin verran myös ehdotuksesta oikeusturvakeskuksen perustamisesta todeten, että valitus- ja kanteluasioissa yleensä opetusalan ja alueellinen tuntemus on niin tärkeää, ettei olisi järkevää keskittää kaikkia oikeusturvatehtäviä yhteen alueellisesti rajattuun virastoon.

Lopuksi mietimme, että läänejä on nyt viisi ja toimipaikkoja noin 15. Vain muutamissa toimipaikoissa tehdään kaikkia tehtäviä. Suurissa lääninhallituksissa tehtävät on keskitetty joihinkin toimipaikkoihin. Uuden aluehallintomallin mukaan usealle sivistysosaston virkamiehen työn sisältöä pakostakin jouduttaisiin muuttamaan, jollei hän olisi valmis siirtymään työnsä perään uuteen toimipaikkaan, jonne hänen tehtävänsä muuttavat. Toisaalta vastaava ongelma koskisi muutkin aluehallintoviranomaisten virkamiehiä ja asiantuntijoita.

Todettiin, että olisi hyvä yrittää vaikuttaa opetusministeriön poliittiseen näkemykseenkin. VSV:n edustajia voisi yrittää ottaa yllämainitut näkemykset esiin opetusministeriön ja lääninhallitusten yhteisen kehittämispäivän aikana sekä suoraan valtiosihteeri Misukan kanssa. Näkemyksien esittämisessä voisi myös yrittää saada aikaan yhteistyötä Opetushallituksen henkilöstön OAT:n ja kuntien sivistystoimen henkilöstön Opsian järjestöjen kanssa. Ajattelimme Matin kanssa myös, että Kirsi Kangaspunta olisi sopiva puhuja VSV:n kehittämispäivällä 14.5.2008, koska hän saattaa ymmärtää ongelmiamme ja pystyä vastaamaan kysymyksiimme.